Tyyne tuli eilen meille, ja on ihan ehta pohojalaanen maatiaiskissa. Aikas rauhallinen tyty toi on, taitaa olla vielä pientä uuden kodin jännitystä. Vähän se alkuun mulle sähisi ja sihisi, mutta nyt me jo välillä leikitään ihan sopuisasti. On sillä vaan himskatin terävät kynnet, ja nopeet tassut. Tosi vaarallinen yhdistelmä tällaisen pikkukoiran leikkikaverille. On siinä kuononpäällä kestämistä. Ja mä kun oon kuulemma vähän sellainen puupää, etten oikein usko, kun käsketään olla menemättä ihan lähelle.
Tällaista eloa meillä täällä vietetään. Tämän elämänmuutoksen myötä myös tämä blogi saa vaihtaa nimensä Velmun ja Tyynen yhteiseksi. Katsotaan minkälaiseksi nämä jutut tässä muokkaantuvat.
Laitanpa tuonne sivuun vielä linkkejä kivoista blogeista, joissa ainakin jonkin sortin russeleita vilahtelee.
Mutta nyt moro, mä lähden tarkkailemaan Tyynen touhuja (kovasti kyllä väsyttäis, mutta ei voi vahtikoira nukkua)