Tyynestä on moneksi

Tämä meidän Tyyne on kovin monipuolinen: se on mm. äidin oma käsityöapu, kaikkien tietotekniikkatuki ja herätyskello.

Tässä yhtenä aamuna Tyyne poloisella tais olla nälkä tai sitten se oli vain seurankipeä, joten pakko oli ruveta herättelemään talon väkeä. Ensin märkä viileä kuono emännän suulle ja nenän päähän, sitten päälle puskemista ja kehräämistä. Ja jos vähän vielä peiton alla pyöris. Heräshän se emäntä. Ja sitten sama isännälle. Ja niin sai Tyyne aamupalaa sekä seuraa.

Seuraavana aamuna, kun Tyyne teki saman klo 6:11, aikaansaannos ei ollut sama. Tyyne sai häädön tosi vikkelään sängystä. Puolisen tuntia siinä kissa-neiti touhus kaikkea, naukui ja leikki vähän äänekkäimmällä lelullaan. Jossain vaiheessa kissa hiljeni, tai sitten talonväki oli sen verran väsynyttä, että nukahti joka tapauksessa uudelleen.

Tietotekniikka on Tyynestä erittäin mielenkiintoista. Tyyne tykkää osallistua tähän bloggaamiseenkin. Oliskohan jotain nykyaikaista hiirikissalajia, kun tietokoneen hiiren kursoria jahtaa mokomakin...

Mistä toi hassu ääni tulee...?

Missä se hiiri oikein on?

Ja tokihan kissan pitää olla mukana myös käsitöissäkin. Pari kertaa on sukkalanka ollut yhtäkkiä poikki, vaikka se Tyyne mun mielestä ehti vain lipaista sitä lankaa. Niin ne on hampaat ehtiväiset. Ja tokihan lankoja pitää järjestellä, samoin kuin peiton lappusetkin.

Tyyne hoitaa meidän huushollissa myös vahtikoiran... siis vahtikissan hommat eli toimii yövartijana. Kun isäntä tulee yöllä kotiin, Tyyne kipittää portaille tutkimaan tulijaa ja naukaisee tervehdyksen. Velmu sitä vastoin nukkuu aivan täyttä unta Sennin sängyssä, eikä tiedä maailman menosta mitään.

Osaa Tyyne sitten viettää ihan niitä kissanpäiviäkin...

Mahtaako olla mukava asento?

Palaillaan linjoille, toivottavasti pian.

Leikin aika

Pitäisi varmaan omistaa kunnon kamera (tai ainakin opiskella nykyisen kameran käyttöä), jotta näistä elikoista saisi kunnon kuvia in action. Tai sitten pitäisi ottaa videokuvaa. Muutenkin tuntuu, että kamera pitäisi olla koko ajan hollilla, sen verran pölhöjä juttua nuo kaksi päivän aikaan tekevät. Tässä vähän kuitenkin yritystä yhdestä leikistä:

Ja lisää juttua tulossa pikapuoliin...

Ystävykset

Heipä hei vaan pitkästä aikaa täältä Velmun ja Tyynen blogista. Tänään linjoilla on näiden karvakamujen emäntä. Karvakamut ovat juuri parhaillaan Sennin huoneessa paijattavana, koska Senni oli yhden yön erossa kavereistaan ;-).

Elämä näiden kahden karvakorvan kanssa on mennyt suht mallikkaasti. Kaverukset tulevat toimeen hyvin. Yleensä kun toinen hakee toista leikkiin, toinen yrittää esittää ettei kiinnostaisi. Mutta kohta on painimatsit meneillään. Mikäli Velmu käy liian kovakouraiseksi Tyyneä kohtaan (eli Tyynen pää on kokonaan Velmun syyssä), Tyyne yleensä parkaisee ja käyttää vikkeliä tassujaan kera kynsien. Hetkeksi meno rauhoittuu, jatkuakseen kohta samanmoisena.

Paljonhan nuo elukat touhuavat yksikseenkin. Tyyne varsinkin ehtii paljon, tosin kaikki ei aina niin emännän mieleen. Esim. verhoissa roikkuminen, sohvien raapiminen, lamppujen pudottaminen, kukkien syönti tai tapetin repiminen.

Näin meillä köllöteltiin silloin helmikuulla, kun Tyyne oli ollut meillä vasta yhden päivän.

Ja näin myös on hyvä olla...

Tässä kuvasarjaa, kuinka Tyyne hoitaa Velmua, joka on mennyt tuulikaapin lattialle lämmittelemään auringonpaisteeseen:

Ja loppujen lopuksi käy näin... eli leikki alkakoon!

Ja koska Tyyne pääsee sohvalle ja pöydille, pitihän sen Velmunkin kerran päästä sohvalle päikkäreille.

Velmu saakin nukkua yönsä Sennin sängyssä, Tyyne joutuu etsimään makuupaikkansa jostain muualta eli vähän tasoitusta...

Jottei nyt ihan mahdottoman pitkä postaus tulisi, niin jatketaan mahdollisimman pian uudestaan. Moikka!