lauantai 29. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Kiireistä koiranelämää ;-)
Heipä hei pitkästä aikaa!
On mukamas pitänyt niin kiirettä, ettei blogiaan ole ehtinyt päivittämään. Meillä on juhlittu 5-vuotissynttäreitä ja olipa viime viikonloppuna isännän isän eli papan 70-vuotissynttäritkin. Mielestäni ne oli ihan huippukivat juhlat, ainakin lahja oli kiva. Pappa sai nimittäin lahjaksi lapsiltaan ja näiden perheiltä oman koiranpennun, Jackrusselin terrierin tottakai. Lahja oli siis täysi yllätys. Tämä itseäni puolitoista kuukautta nuorempi koirapoika tuli meille perjantaina ja heti meillä synkkasi, murinaa ja ärinää pidettiin, juostiin ja pyörittiin. Nukuttiin yö kyllä rinta rinnan samassa kopassa. Kovasti suloinen tuo koirapoika on, ja nimeltään siis Papu.
Papu nukkui vielä meillä toisenkin yön, kunnes viime sunnuntaina muutti papan luokse. Ja kaikki on mennyt juuri niin hyvin kuin vain meiltä Jackrusseleilta voi odottaa =).
Mutta kyllä tuo touhuaminen kaverin kanssa otti voimille, näin kaikkeni antaneena otin iltapäivätirsoja sunnuntaina kuumeisen Sennin katsoessa lasten ohjelmia, ihanaa.
Kotiväkikin oli hetken tyytyväisiä, kun luulivat, että rauhoitun parissa päivässä, pelkkää harhaa. Tänään on taas vauhtia riittänyt nukenvaunujen perässä juosten ja vähän muutenkin.
Eiköhän tämä bloggailu tästä taas tokene, kun saadaan vähän enemmän päivänvaloa. Kun meikästä ei kuulemma saa oikein hyviä kuvia, kun tuo pää on niin musta. Pitäisi olla vähän valoisampaa tai jotain.
Mutta oikein mukavaa jatkoa kaikille, palaillaan
ps. paljon kävijöitä täällä on ollut, vaikkei päivityksiä ole viime aikoina tullut. Kommentit olisivat tosi kivoja, hei!
On mukamas pitänyt niin kiirettä, ettei blogiaan ole ehtinyt päivittämään. Meillä on juhlittu 5-vuotissynttäreitä ja olipa viime viikonloppuna isännän isän eli papan 70-vuotissynttäritkin. Mielestäni ne oli ihan huippukivat juhlat, ainakin lahja oli kiva. Pappa sai nimittäin lahjaksi lapsiltaan ja näiden perheiltä oman koiranpennun, Jackrusselin terrierin tottakai. Lahja oli siis täysi yllätys. Tämä itseäni puolitoista kuukautta nuorempi koirapoika tuli meille perjantaina ja heti meillä synkkasi, murinaa ja ärinää pidettiin, juostiin ja pyörittiin. Nukuttiin yö kyllä rinta rinnan samassa kopassa. Kovasti suloinen tuo koirapoika on, ja nimeltään siis Papu.
Papu nukkui vielä meillä toisenkin yön, kunnes viime sunnuntaina muutti papan luokse. Ja kaikki on mennyt juuri niin hyvin kuin vain meiltä Jackrusseleilta voi odottaa =).
Mutta kyllä tuo touhuaminen kaverin kanssa otti voimille, näin kaikkeni antaneena otin iltapäivätirsoja sunnuntaina kuumeisen Sennin katsoessa lasten ohjelmia, ihanaa.
Kotiväkikin oli hetken tyytyväisiä, kun luulivat, että rauhoitun parissa päivässä, pelkkää harhaa. Tänään on taas vauhtia riittänyt nukenvaunujen perässä juosten ja vähän muutenkin.
Eiköhän tämä bloggailu tästä taas tokene, kun saadaan vähän enemmän päivänvaloa. Kun meikästä ei kuulemma saa oikein hyviä kuvia, kun tuo pää on niin musta. Pitäisi olla vähän valoisampaa tai jotain.
Mutta oikein mukavaa jatkoa kaikille, palaillaan
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Hyvää Uutta Vuotta
Oikein hyvää uutta vuotta kaiken karvaisille ystäville, tuttaville, kylänmiehille ja muillekin täällä piipahtaville!
Vuosi vaihtui, enkä pelännyt raketteja yhtään. Olin tosi reipas. Kävin pikkulenkilläkin paukkeesta huolimatta.
Joulu meni rauhallisesti, vaikka kaikkia hyviä tuoksuja nenääni kantautuikin. Eivät mokomat antaneet kuin pikkuisen kinkkua maistettavaksi, väittivät sen olevan liian suolaista näin pienelle, höh. Olen ilmeisesti ollut kiltti koira, kun sain pukilta lahjojakin. Tuli pari uutta lelua sekä herkkuja. Tässä saan itse avata lahjapakettiani...
Jouluaatonaattona kävin eläinlääkärin vastaanotolla hakemassa rokotuksen. Painoin jo 3,2 kg eli kovasti olen kasvanut. Tosin ruoka on tosi hyvää eli ei kai tuo ole mikään ihmekään. Tutuistuin siellä Rico-nimiseen villakoiraan, joten aika meni touhutessa. Ja kun tuli rokotuksen aika, olinkin niin nälkäinen, etten huomannut mokomaa pistosta nappuloita nautiskellessani. Muutaman viikon kuluttua tulee kuulemma uusi piikki, tapaankohan silloin kivoja kavereita?
Mukavaa alkanautta vuotta kaikille, jättäkäähän kommentteja, kiitos. Minä jatkan takkatulesta nauttimisesta, se on ruokailun ohella yksi lempiharrastukseni ;-)
Vuosi vaihtui, enkä pelännyt raketteja yhtään. Olin tosi reipas. Kävin pikkulenkilläkin paukkeesta huolimatta.
Joulu meni rauhallisesti, vaikka kaikkia hyviä tuoksuja nenääni kantautuikin. Eivät mokomat antaneet kuin pikkuisen kinkkua maistettavaksi, väittivät sen olevan liian suolaista näin pienelle, höh. Olen ilmeisesti ollut kiltti koira, kun sain pukilta lahjojakin. Tuli pari uutta lelua sekä herkkuja. Tässä saan itse avata lahjapakettiani...
Jouluaatonaattona kävin eläinlääkärin vastaanotolla hakemassa rokotuksen. Painoin jo 3,2 kg eli kovasti olen kasvanut. Tosin ruoka on tosi hyvää eli ei kai tuo ole mikään ihmekään. Tutuistuin siellä Rico-nimiseen villakoiraan, joten aika meni touhutessa. Ja kun tuli rokotuksen aika, olinkin niin nälkäinen, etten huomannut mokomaa pistosta nappuloita nautiskellessani. Muutaman viikon kuluttua tulee kuulemma uusi piikki, tapaankohan silloin kivoja kavereita?
Mukavaa alkanautta vuotta kaikille, jättäkäähän kommentteja, kiitos. Minä jatkan takkatulesta nauttimisesta, se on ruokailun ohella yksi lempiharrastukseni ;-)
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Touhua ja hääräystä
Heipä hei pitkästä aikaa!
Ihan ekaksi kiitokset kaikille täällä vierailleille ja kommenttia jättäneille. Lode: nähdään jouluna ;-))
Kyllä tämä koiran elämä on aikas kiireistä. Kun ei tiedä missä nukkuis ja miten päin. Sylissä on oikeastaan paras paikka, mutta isäntäväki ei tätä oikein aina tahdo ymmärtää. Emännän tekemä torkkupeitto on kyllä minun mieleeni, siihen jää tosi kivasti hampaatkin kiinni.
Olen myös hieman opetellut hihnassa kulkemista, mutta se on jotain aivan käsittämättömän kamalaa. Tänään nuo mokomat huijasivat minua herkkupaloilla. Sain kyllä paljon kehuja ja rapsutuksiakin, kun osasin pienen matkaa kävellä hihnassa jarruttamatta.
Ulkonakin viihdyn päivä päivältä enemmän. Harmi kun tuli noin kovat pakkaset, meikäläisen tassut jäätyy ihan älyttömän äkkiä. Lauantaina kävin ensimmäisellä kyläreissulla. Papan luokse matkustimme autolla ja minä tietenkin ekaa kertaa kuljetuskopassani. Kehuivat taas, kuinka hienosti olin sekä autossa että papalla.
Lauantai-illan lopuksi jouduin suihkuun. Se oli myös aikamoinen koettelemus, vaikka muuten tykkäänkin suihkun alla juoksennella silloin kun muut peseytyvät. Mutta olin kuulemma reipas siinäkin hommassa, vaikka välillä juoksin saunaan lauteiden alle piiloon.
Ensi viikolla on vuorossa joku ihmeen matokuuri ja vielä ennen joulua rokotus. Voi harmi, kun en tiedä mitä ne tarkoittavat. Kerron niistä sitten toisella kertaa.
Eipä kai tässä tällä kertaa tämän kummempia, palaillaan, hau hau!
Ihan ekaksi kiitokset kaikille täällä vierailleille ja kommenttia jättäneille. Lode: nähdään jouluna ;-))
Kyllä tämä koiran elämä on aikas kiireistä. Kun ei tiedä missä nukkuis ja miten päin. Sylissä on oikeastaan paras paikka, mutta isäntäväki ei tätä oikein aina tahdo ymmärtää. Emännän tekemä torkkupeitto on kyllä minun mieleeni, siihen jää tosi kivasti hampaatkin kiinni.
Olen myös hieman opetellut hihnassa kulkemista, mutta se on jotain aivan käsittämättömän kamalaa. Tänään nuo mokomat huijasivat minua herkkupaloilla. Sain kyllä paljon kehuja ja rapsutuksiakin, kun osasin pienen matkaa kävellä hihnassa jarruttamatta.
Ulkonakin viihdyn päivä päivältä enemmän. Harmi kun tuli noin kovat pakkaset, meikäläisen tassut jäätyy ihan älyttömän äkkiä. Lauantaina kävin ensimmäisellä kyläreissulla. Papan luokse matkustimme autolla ja minä tietenkin ekaa kertaa kuljetuskopassani. Kehuivat taas, kuinka hienosti olin sekä autossa että papalla.
Lauantai-illan lopuksi jouduin suihkuun. Se oli myös aikamoinen koettelemus, vaikka muuten tykkäänkin suihkun alla juoksennella silloin kun muut peseytyvät. Mutta olin kuulemma reipas siinäkin hommassa, vaikka välillä juoksin saunaan lauteiden alle piiloon.
Ensi viikolla on vuorossa joku ihmeen matokuuri ja vielä ennen joulua rokotus. Voi harmi, kun en tiedä mitä ne tarkoittavat. Kerron niistä sitten toisella kertaa.
Eipä kai tässä tällä kertaa tämän kummempia, palaillaan, hau hau!
tiistai 30. marraskuuta 2010
Koiranelämää
Kyllä tämä koiranpennun elämä on sitten rankkaa. Nukkumista, syömistä, pissimstä, vähän leikkiä ja taas nukkumista. Muu perhe katselee kateellisina touhujani, en kyllä ymmärrä miksi. He kun pääsevät lähtemään ovesta ulos milloin huvittaa...
Elämän meno jatkuu mukavasti täällä uudessa kodissani. Olen aina vain rohkeampi ja touhukkaampi. Mutta vastapainoksi sitten kyllä nukunkin hyvin. Omassa aitauksessa omassa kopassa uni tulee tosi nopeasti. Ja siellä minulla on oma rauha, kukaan ei saa tulla häiritsemään.
Ostipa isäntäväki minulle kuljetuskopankin. Se kuulemma tietää, että pääsen joskus mukaan autoilemaan...
Eipä taas kummempia, mukavaa viikonjatkoa ja palaillaan
Elämän meno jatkuu mukavasti täällä uudessa kodissani. Olen aina vain rohkeampi ja touhukkaampi. Mutta vastapainoksi sitten kyllä nukunkin hyvin. Omassa aitauksessa omassa kopassa uni tulee tosi nopeasti. Ja siellä minulla on oma rauha, kukaan ei saa tulla häiritsemään.
Ostipa isäntäväki minulle kuljetuskopankin. Se kuulemma tietää, että pääsen joskus mukaan autoilemaan...
Eipä taas kummempia, mukavaa viikonjatkoa ja palaillaan
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Olen kotiutunut :-)
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa alkaa olla kohta täynnä ja hyvin on mennyt, ainakin omasta mielestäni. Kyllä kai tuo isäntäväki on samaa mieltä. Osaan jo tehdä asiani ulos, kunhan vain minut viedään sinne heti unien jälkeen. Osaan ilmoittaa pienellä uikutuksella, milloin olen väsynyt, nälkäinen tai pissahätäinen. Siitä porukat pitävät kovasti. Harmi vaan kun tuolla ulkona on kovin kylmä, eihän siellä voi näin pieni koira olla kauaa. Vaikka kaikkea kivaa tutkittavaa olisikin...
Viime yön nukuin jo kokonaan, en itkenyt yhtään. Katsotaan miten ensi yönä käy. Olen myös rohkaissut mieleni ja uskallan nyt seikkailla yksikseni alakerrassa. Kävin jopa tutustumassa saunaan ;-) - tosin kylmään sellaiseen. Paljon kivoja piilopaikkoja olen seikkaillessani löytänyt.
Eipä tässä tämän kummempia. Taidan mennä päiväunille. Kiitos kaikille kävijöille, hurja määrä teitä täällä onkin käynyt. Kommentit lämmittävät kovasti mieltä, joten rohkeasti kommentteja laittamaan.
Terveisiä kaikille tuleville karvaystäville ja muillekin, palaillaan
Viime yön nukuin jo kokonaan, en itkenyt yhtään. Katsotaan miten ensi yönä käy. Olen myös rohkaissut mieleni ja uskallan nyt seikkailla yksikseni alakerrassa. Kävin jopa tutustumassa saunaan ;-) - tosin kylmään sellaiseen. Paljon kivoja piilopaikkoja olen seikkaillessani löytänyt.
Eipä tässä tämän kummempia. Taidan mennä päiväunille. Kiitos kaikille kävijöille, hurja määrä teitä täällä onkin käynyt. Kommentit lämmittävät kovasti mieltä, joten rohkeasti kommentteja laittamaan.
Terveisiä kaikille tuleville karvaystäville ja muillekin, palaillaan
lauantai 20. marraskuuta 2010
Hau Hau!
Heipä hei kaikki!
Olen siis lokakuussa 2010 Tampereella syntynyt Jackrusselinterrierin urospentu Velmu. Muutin uuteen kotiini Hämeenkyröön eilen. Perheeseeni kuuluu isännän ja emännän lisäksi pian 5-vuotta täyttävä Senni. Satunnaisesti porukkaan liittyy myös 17-vuotias Lotta ja 13-vuotias Tuomas ja 9-vuotias Bichon Havanais koirapoika Eetu.
Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ja ihmetellessä, puolin ja toisin. Yöllä vähän itketti, mutta kunnialla selvittiin. Tänään isäntäni rakensi minulle oman pikkuaitauksen, jossa rauhoituinkin mukavasti päiväunille. Ulkona on kovin kylmä, mutta sinne tuo isäntäväki minua välillä vain vie. Pitäisi kuulemma opetella pissaamaan ulos. Ihmetteleväthän nuo, miksi pisu tulee aina lehden viereen, ei lehden päälle :).
Tässä vielä muutama kuva näin blogitaipaleeni alkuun.
Olen siis lokakuussa 2010 Tampereella syntynyt Jackrusselinterrierin urospentu Velmu. Muutin uuteen kotiini Hämeenkyröön eilen. Perheeseeni kuuluu isännän ja emännän lisäksi pian 5-vuotta täyttävä Senni. Satunnaisesti porukkaan liittyy myös 17-vuotias Lotta ja 13-vuotias Tuomas ja 9-vuotias Bichon Havanais koirapoika Eetu.
Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ja ihmetellessä, puolin ja toisin. Yöllä vähän itketti, mutta kunnialla selvittiin. Tänään isäntäni rakensi minulle oman pikkuaitauksen, jossa rauhoituinkin mukavasti päiväunille. Ulkona on kovin kylmä, mutta sinne tuo isäntäväki minua välillä vain vie. Pitäisi kuulemma opetella pissaamaan ulos. Ihmetteleväthän nuo, miksi pisu tulee aina lehden viereen, ei lehden päälle :).
Tässä vielä muutama kuva näin blogitaipaleeni alkuun.
Tässä minä ja neljä velipoikaani.
Sennin kanssa lastenohjelmia katsomassa...
Tervetuloa seuraamaan koiramaista elämääni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)