Saanko esitellä...

... tässä on Tyyne, mun uusi leikkikaveri

Tyyne tuli eilen meille, ja on ihan ehta pohojalaanen maatiaiskissa. Aikas rauhallinen tyty toi on, taitaa olla vielä pientä uuden kodin jännitystä. Vähän se alkuun mulle sähisi ja sihisi, mutta nyt me jo välillä leikitään ihan sopuisasti. On sillä vaan himskatin terävät kynnet, ja nopeet tassut. Tosi vaarallinen yhdistelmä tällaisen pikkukoiran leikkikaverille. On siinä kuononpäällä kestämistä. Ja mä kun oon kuulemma vähän sellainen puupää, etten oikein usko, kun käsketään olla menemättä ihan lähelle.

Tällaista eloa meillä täällä vietetään. Tämän elämänmuutoksen myötä myös tämä blogi saa vaihtaa nimensä Velmun ja Tyynen yhteiseksi. Katsotaan minkälaiseksi nämä jutut tässä muokkaantuvat.

Laitanpa tuonne sivuun vielä linkkejä kivoista blogeista, joissa ainakin jonkin sortin russeleita vilahtelee.

Mutta nyt moro, mä lähden tarkkailemaan Tyynen touhuja (kovasti kyllä väsyttäis, mutta ei voi vahtikoira nukkua)

Täällä ollaan...

Piiitkästä, piiitkästä aikaa taas täällä, morjesta vaan. On tää koiran elämä niin kiireistä, ettei meinaa ehtiä tätä sosiaalista mediaa ylläpitää lainkaan. Mutta nyt täällä ollaan.

Jos totta puhutaan, niin mitään ihmeempiä ei oo tapahtunut. Joulu tuli ja meni, ja vuosikin vaihtui. Joulu meni reippaanlaisesti Papun kanssa. Pari joululahjalelua saatiin aattoillan aikana jo rikki. Miten ne tekeekin koirille niin surkeita leluja, ettei ne kestä mitään. Mullakaan ei oo tällä hetkellä yhtään ehjää lelua, vain rikkinäisiä. Ja niitä rikkinäisiä onkin sitten aika paljon.

Uutena vuotena en ollut moksiskaan rakettien paukuttelusta. Tosin ei mua ulos otettu, kun pauke oli kovimmillaan. Ihan hyvä ehkä niin.

Pari viikko sitten tutustuin tämän huusholliin edelliseen karvakamuun Havannankoira Eetuun. Eetu viettää rauhallisempia eläkepäivä Tampereella. Eläkeläis-Eetu täyttää maaliskuussa komiat 11 vuotta. Kovasti rauhallinen koira se oli, mutta kyllä me vähän painittiinkin. Isäntäväki kyllä piteli sitä paljon sylissä, ja se sai jostain kumman syystä nukkua myös sohvalla. Musta lähtee kuulemma karvaa, Eetusta ei. No, mä saankin nykyään nukkua Sennin sängyssä eli nou hätä. Ja Eetu joutu parturiin, mun ei tarvii koskaan...

Onneksi nuo pakkaset on hellittänyt, ja aurinkokin välillä pilkahtaa. Kyllä tällainen pikkuinen poikakoira vaan nauttii tällaisista ulkoilukeleistä. Kuka siellä pakkasessa viitsii tassujaan palelluttaa...

Tähän loppuun vielä kuvia Eetun vierailusta sekä tämän päivän ulkoilusta.

Yritän skarpata ja postailla vähän useammin. Mutta nyt moro, täytyy lähteä Sennin viereen.

*Jalkapallotähti*

Syysterkkuja

Heippa taas, piiiitkästä aikaa... Toi emäntä on ollu  muka niin kiireinen, ettei ole ehtinyt mua jeesaan tän tietotekniikan kanssa, joten päivityksetkin on vähän jäänyt. Mutta eipä sen niin väliä. Tällaista ihan normaalia koiranelämää täällä vietellään. Vähän tuli suru-uutisiakin tuossa loppukesästä, kun serkkukoira Lapinkoira Turo jäi auton alle. Ei ehditty Turon karvoja sitten pöllyyttelemään.

Kesä ja syksy on siitä kivaa aikaa, että tuolta ulkoa löytyy paljon syötävää. Kun pihasta loppuu marjat, niitä saa metsästä lisää. Mustikat ja puolukat on ihan huippuja. Niitä on vähän käyty keräilemässäkin.

Muuttihan meille tässä toinenkin koira - mäyräkoiratyttö Martta Mäyris. Mä en saa kauheasti leikkiä sen kanssa, koska mun leikit on kuulemma liian rajuja. Ja mikä on ihan epistä, Martta saa olla sohvalla ja sängyllä, mut mä en! Tämän kuvan verran kyllä suvaitsivat mua sohvalle päästää...

Tässä mä muuten vaan keikistelen...

Ja tottakai emäntää piti viikkosiivouspäivän päätteeksi yllättää yhdellä hiiren teurastuksella...

Aika paljon täällä on käynyt väkeä, mutta aika nirkosesti tulee kommentteja. Olis kyllä kiva lukea, keitä täällä piipahtaa. Eli pliis, jättäkää jokin tassunmerkki käynnistä, kitoooos!

Ja vielä loppuun pieni mainos emännän pyynnöstä. Kivoja tyttö-russeleita löytyy blogista Käpyhovin elämää sekä pari Parson-hunksia blogista Punainen talo maalla. Käykäähän kurkkaamassa. Noitten hunksien kuukausikuvat on emännän mielestä ihan parhainta ja sillä on kuulemma jotain vastaavaa suunnitteilla mun pään menoksi. Apuaaa, auttakee!!!

Mutta nyt soommoro!

ps. miksei mun profiilikuva näy lukemieni blogien lukijakuvassa???

Koiran kesää

Heippa taas hirmuisen pitkästä aikaa!

On tämä ensimmäinen kesä vaan ollut ihmeellistä aikaa. On niin paljon tuoksuja ja paikkoja, joista en talvella pikkuisena koiran pentuna tiennyt mitään. Kiirettähän mulla on ollut, kun olen isäntäväen harmiksi ruvennut tuolla ulkona pitämään naapuruston varuillaan haukkumalla. Enhän mä muuten, mutta kun kaikki muut häviää välillä näköpiiristä. Ei mua saa jättää ulos yksin :(

Olen käynyt uimassa mökillä. Tosin en ihan vapaaehtoisesti sinne ole hyppinyt, mutta kun mokomat heittävät kivoja keppejä sinne. Mutta kyllä se järvivesi vaan on viilentänyt meikäläistäkin ihan kivasti. Sitten jaksaa taas kuivalla maalla juosta ees taas keppien ja käpyjen perässä.

Muutenkin tuolla ulkona on ollut kiva juoksennella. Kukaan ei vaan jaksa heitellä palloa tai muuta rojua niin kauaa, kun mä haluan. Väittävät etteivät jaksa. Outoa väkeä. Eihän mulla noi lelut kauaa kestä. Pari lelua on nyt kestänyt parisen kuukautta, parhaimmat tuhoutuvat viidessä minuutissa. Luut on kivoja, mutta mehevämpiä niistä saa, kun ne jemmaa äiteen kukkapenkkiin vähäksi aikaa hautumaan, namskis.

Papukin oli meillä hoidossa viikon verran. Kyllä meillä touhua riitti. Välillä ne pisti meidät kuljetusboksehin "arestiin", että oltais hetki rauhassa. Ja ulkonakin me oltiin välillä kiinni ihan erikseen, ettei menis narut solmuun. Kyllä me pari kertaa karattiinkin tutustumaan naapurustoon. Ja saatiinkiin paljon rapsuttelijoita. Isäntäväki vaan ei ilahtunut näistä retkistä. En mää, mutta kun se Papu meni ensin...

Toi Papu olis trimmausta vailla, mutta eihän siitä nyt tullut mitään, kun oli niin kova meno päällä. Lähtis varmaan vähemmän karvoja tai jotain, tuumas emäntäni. Sitä ei oikein ilahduttanut joka paikassa leijailevat koirankarvat. Siksi me varmaan saatiin / jouduttiin olemaan paljon pihalla.

Uuden lukijankin olen saanut, tervetuloa Katja. Rapsutuksia myös sinne Käpyhovin tytöille =). Ja -anu-, kiitos taas käynnistä. Tuokaahan Turo käymään meillä, niin saadaan pölläyteltyä Turonkin karvoja :D.

Mukavia kesäpäiviä vaan kaikille! Palaillaan, kun asian tynkää ilmaantuu.

Kesäinen tervehdys

Hei vaan pitkästä aikaa!

Täällä touhuillaan edelleen. On vaan niin touhukasta tämä elämä, ettei bloggailemaan paljon kerkiä. Kesä on tullut ja se on aivan mahtavaa. Paljon erilaisia hajuja ja makuja. Mm. ruoho maistuu suussani erityisen hyvältä. Mitään kummempia ei koiranpäiviini kuulu. Olen saanut ulos uuden koirankopin, todella hienon sellaisen. Tosin en oikein tiedä, mitä virkaa sillä on... Isäntä teki kopin ihan itse, eli kaipa se tarpeellinen rakennus on. Mutta kuten kuvista näkyy, Sennin leikkimökin terassilla on kivempi torkkua. Sieltä kun näkee paremmin joka puolelle.

Sisälläkään en enää joudu asustelemaan karsinassa. Se hävitettiin, kun Senni ja emäntä aloittivat vähän pitemmän loman, eli ovat vahtimassa touhujani aamusta iltaan. Välillä kyllä joudun arestiin kuljetusboksiini, olen kuulemma välillä tottelematon.

Kyllä tämä kesä vain on mukavaa. Toivottavasti pääsen pian taas mökille uimaan. Ja voi kun Papu tulisi seuraksi. Mökillä vain pienten koirien pitää olla varovaisia, kun siellä liikkuu käärmeitä, yäk.

Mutta nyt aurinkoisia päiviä kaikille, muistakaa juoda paljon!

ps. Anulle terveisiä: pissaaminen sujuu jo todella hienosti. Nostan koipeakin niin, että meinaan välillä kaatua =)

Kevättä kohden

Tai kaipa se jo on kevät =). Meinaa meikäläisellä olla ongelmia tuolla ulkona asioinnin suhteen, kun ei oikein ole enää lumikasoja, mihin asiansa tehdä. Eihän sitä nyt paljaalle maalle osaa kukaan asioitaan tehdä, vai osaako? Tosin nyt on ulkona teiden varsilta paljastunut paljon herkullisia hajuja, emäntäni tosin on tästä kanssani eri mieltä.

Huushollissamme on meneillään pääsiäisen kunniaksi juhlaviikot tai sitten jotain ihan päin vastaista. Papu on nimittäin meillä hoidossa viikon verran. Papu tuli eilen meille kahden aikoihin ja likempänä ysiä vasta rauhoituttiin, hetkeksi. Yöksi Papu vietiin kodinhoitohuoneeseen nukkumaan, pidimme kuulemma liikaa meteliä. Mutta kun Papu ei huolinut mua sen boksiin nukkumaan... Aamulla olimmekin jo hereillä puoli seiskan aikaan. Tämä päivä onkin mennyt pikkuisen rauhallisemmin. Kävimme jopa kimppalenkillä. Emännän mielestä se ei ollut ihan helpoin tehtävä, mutta hengissä selvittiin.

Laitetaanpas lisää viestiä tulemaan pikkuisen tiuhempaan tahtiin, nyt kun pääsen vähän uloskin leikkimään.

Mukavaa pääsiäistä kaikille koirakamuille!