Tyynestä on moneksi

Tämä meidän Tyyne on kovin monipuolinen: se on mm. äidin oma käsityöapu, kaikkien tietotekniikkatuki ja herätyskello.

Tässä yhtenä aamuna Tyyne poloisella tais olla nälkä tai sitten se oli vain seurankipeä, joten pakko oli ruveta herättelemään talon väkeä. Ensin märkä viileä kuono emännän suulle ja nenän päähän, sitten päälle puskemista ja kehräämistä. Ja jos vähän vielä peiton alla pyöris. Heräshän se emäntä. Ja sitten sama isännälle. Ja niin sai Tyyne aamupalaa sekä seuraa.

Seuraavana aamuna, kun Tyyne teki saman klo 6:11, aikaansaannos ei ollut sama. Tyyne sai häädön tosi vikkelään sängystä. Puolisen tuntia siinä kissa-neiti touhus kaikkea, naukui ja leikki vähän äänekkäimmällä lelullaan. Jossain vaiheessa kissa hiljeni, tai sitten talonväki oli sen verran väsynyttä, että nukahti joka tapauksessa uudelleen.

Tietotekniikka on Tyynestä erittäin mielenkiintoista. Tyyne tykkää osallistua tähän bloggaamiseenkin. Oliskohan jotain nykyaikaista hiirikissalajia, kun tietokoneen hiiren kursoria jahtaa mokomakin...

Mistä toi hassu ääni tulee...?

Missä se hiiri oikein on?

Ja tokihan kissan pitää olla mukana myös käsitöissäkin. Pari kertaa on sukkalanka ollut yhtäkkiä poikki, vaikka se Tyyne mun mielestä ehti vain lipaista sitä lankaa. Niin ne on hampaat ehtiväiset. Ja tokihan lankoja pitää järjestellä, samoin kuin peiton lappusetkin.

Tyyne hoitaa meidän huushollissa myös vahtikoiran... siis vahtikissan hommat eli toimii yövartijana. Kun isäntä tulee yöllä kotiin, Tyyne kipittää portaille tutkimaan tulijaa ja naukaisee tervehdyksen. Velmu sitä vastoin nukkuu aivan täyttä unta Sennin sängyssä, eikä tiedä maailman menosta mitään.

Osaa Tyyne sitten viettää ihan niitä kissanpäiviäkin...

Mahtaako olla mukava asento?

Palaillaan linjoille, toivottavasti pian.

Leikin aika

Pitäisi varmaan omistaa kunnon kamera (tai ainakin opiskella nykyisen kameran käyttöä), jotta näistä elikoista saisi kunnon kuvia in action. Tai sitten pitäisi ottaa videokuvaa. Muutenkin tuntuu, että kamera pitäisi olla koko ajan hollilla, sen verran pölhöjä juttua nuo kaksi päivän aikaan tekevät. Tässä vähän kuitenkin yritystä yhdestä leikistä:

Ja lisää juttua tulossa pikapuoliin...

Ystävykset

Heipä hei vaan pitkästä aikaa täältä Velmun ja Tyynen blogista. Tänään linjoilla on näiden karvakamujen emäntä. Karvakamut ovat juuri parhaillaan Sennin huoneessa paijattavana, koska Senni oli yhden yön erossa kavereistaan ;-).

Elämä näiden kahden karvakorvan kanssa on mennyt suht mallikkaasti. Kaverukset tulevat toimeen hyvin. Yleensä kun toinen hakee toista leikkiin, toinen yrittää esittää ettei kiinnostaisi. Mutta kohta on painimatsit meneillään. Mikäli Velmu käy liian kovakouraiseksi Tyyneä kohtaan (eli Tyynen pää on kokonaan Velmun syyssä), Tyyne yleensä parkaisee ja käyttää vikkeliä tassujaan kera kynsien. Hetkeksi meno rauhoittuu, jatkuakseen kohta samanmoisena.

Paljonhan nuo elukat touhuavat yksikseenkin. Tyyne varsinkin ehtii paljon, tosin kaikki ei aina niin emännän mieleen. Esim. verhoissa roikkuminen, sohvien raapiminen, lamppujen pudottaminen, kukkien syönti tai tapetin repiminen.

Näin meillä köllöteltiin silloin helmikuulla, kun Tyyne oli ollut meillä vasta yhden päivän.

Ja näin myös on hyvä olla...

Tässä kuvasarjaa, kuinka Tyyne hoitaa Velmua, joka on mennyt tuulikaapin lattialle lämmittelemään auringonpaisteeseen:

Ja loppujen lopuksi käy näin... eli leikki alkakoon!

Ja koska Tyyne pääsee sohvalle ja pöydille, pitihän sen Velmunkin kerran päästä sohvalle päikkäreille.

Velmu saakin nukkua yönsä Sennin sängyssä, Tyyne joutuu etsimään makuupaikkansa jostain muualta eli vähän tasoitusta...

Jottei nyt ihan mahdottoman pitkä postaus tulisi, niin jatketaan mahdollisimman pian uudestaan. Moikka!

Saanko esitellä...

... tässä on Tyyne, mun uusi leikkikaveri

Tyyne tuli eilen meille, ja on ihan ehta pohojalaanen maatiaiskissa. Aikas rauhallinen tyty toi on, taitaa olla vielä pientä uuden kodin jännitystä. Vähän se alkuun mulle sähisi ja sihisi, mutta nyt me jo välillä leikitään ihan sopuisasti. On sillä vaan himskatin terävät kynnet, ja nopeet tassut. Tosi vaarallinen yhdistelmä tällaisen pikkukoiran leikkikaverille. On siinä kuononpäällä kestämistä. Ja mä kun oon kuulemma vähän sellainen puupää, etten oikein usko, kun käsketään olla menemättä ihan lähelle.

Tällaista eloa meillä täällä vietetään. Tämän elämänmuutoksen myötä myös tämä blogi saa vaihtaa nimensä Velmun ja Tyynen yhteiseksi. Katsotaan minkälaiseksi nämä jutut tässä muokkaantuvat.

Laitanpa tuonne sivuun vielä linkkejä kivoista blogeista, joissa ainakin jonkin sortin russeleita vilahtelee.

Mutta nyt moro, mä lähden tarkkailemaan Tyynen touhuja (kovasti kyllä väsyttäis, mutta ei voi vahtikoira nukkua)

Täällä ollaan...

Piiitkästä, piiitkästä aikaa taas täällä, morjesta vaan. On tää koiran elämä niin kiireistä, ettei meinaa ehtiä tätä sosiaalista mediaa ylläpitää lainkaan. Mutta nyt täällä ollaan.

Jos totta puhutaan, niin mitään ihmeempiä ei oo tapahtunut. Joulu tuli ja meni, ja vuosikin vaihtui. Joulu meni reippaanlaisesti Papun kanssa. Pari joululahjalelua saatiin aattoillan aikana jo rikki. Miten ne tekeekin koirille niin surkeita leluja, ettei ne kestä mitään. Mullakaan ei oo tällä hetkellä yhtään ehjää lelua, vain rikkinäisiä. Ja niitä rikkinäisiä onkin sitten aika paljon.

Uutena vuotena en ollut moksiskaan rakettien paukuttelusta. Tosin ei mua ulos otettu, kun pauke oli kovimmillaan. Ihan hyvä ehkä niin.

Pari viikko sitten tutustuin tämän huusholliin edelliseen karvakamuun Havannankoira Eetuun. Eetu viettää rauhallisempia eläkepäivä Tampereella. Eläkeläis-Eetu täyttää maaliskuussa komiat 11 vuotta. Kovasti rauhallinen koira se oli, mutta kyllä me vähän painittiinkin. Isäntäväki kyllä piteli sitä paljon sylissä, ja se sai jostain kumman syystä nukkua myös sohvalla. Musta lähtee kuulemma karvaa, Eetusta ei. No, mä saankin nykyään nukkua Sennin sängyssä eli nou hätä. Ja Eetu joutu parturiin, mun ei tarvii koskaan...

Onneksi nuo pakkaset on hellittänyt, ja aurinkokin välillä pilkahtaa. Kyllä tällainen pikkuinen poikakoira vaan nauttii tällaisista ulkoilukeleistä. Kuka siellä pakkasessa viitsii tassujaan palelluttaa...

Tähän loppuun vielä kuvia Eetun vierailusta sekä tämän päivän ulkoilusta.

Yritän skarpata ja postailla vähän useammin. Mutta nyt moro, täytyy lähteä Sennin viereen.

*Jalkapallotähti*

Syysterkkuja

Heippa taas, piiiitkästä aikaa... Toi emäntä on ollu  muka niin kiireinen, ettei ole ehtinyt mua jeesaan tän tietotekniikan kanssa, joten päivityksetkin on vähän jäänyt. Mutta eipä sen niin väliä. Tällaista ihan normaalia koiranelämää täällä vietellään. Vähän tuli suru-uutisiakin tuossa loppukesästä, kun serkkukoira Lapinkoira Turo jäi auton alle. Ei ehditty Turon karvoja sitten pöllyyttelemään.

Kesä ja syksy on siitä kivaa aikaa, että tuolta ulkoa löytyy paljon syötävää. Kun pihasta loppuu marjat, niitä saa metsästä lisää. Mustikat ja puolukat on ihan huippuja. Niitä on vähän käyty keräilemässäkin.

Muuttihan meille tässä toinenkin koira - mäyräkoiratyttö Martta Mäyris. Mä en saa kauheasti leikkiä sen kanssa, koska mun leikit on kuulemma liian rajuja. Ja mikä on ihan epistä, Martta saa olla sohvalla ja sängyllä, mut mä en! Tämän kuvan verran kyllä suvaitsivat mua sohvalle päästää...

Tässä mä muuten vaan keikistelen...

Ja tottakai emäntää piti viikkosiivouspäivän päätteeksi yllättää yhdellä hiiren teurastuksella...

Aika paljon täällä on käynyt väkeä, mutta aika nirkosesti tulee kommentteja. Olis kyllä kiva lukea, keitä täällä piipahtaa. Eli pliis, jättäkää jokin tassunmerkki käynnistä, kitoooos!

Ja vielä loppuun pieni mainos emännän pyynnöstä. Kivoja tyttö-russeleita löytyy blogista Käpyhovin elämää sekä pari Parson-hunksia blogista Punainen talo maalla. Käykäähän kurkkaamassa. Noitten hunksien kuukausikuvat on emännän mielestä ihan parhainta ja sillä on kuulemma jotain vastaavaa suunnitteilla mun pään menoksi. Apuaaa, auttakee!!!

Mutta nyt soommoro!

ps. miksei mun profiilikuva näy lukemieni blogien lukijakuvassa???